NSN & Iran, case closed

Eilisen blogimerkinnän kirjoituksen jälkeen huomasin itsekin tehneeni taustatyön vielä vähän lomatunnelmissa. Ja lomatunnelmissa olin ohittanut todella merkittävän aiheeseen liittyvän uutisen.

Lainaten Taloussanomien juttua aiheesta kesäkuulta, "Nokia Siemens Networksin markkinoinnista ja yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Barry French sanoo, että yhtiön olisi pitänyt ymmärtää Iranin tilanne paremmin myydessään sille matkapuhelinverkkojen valvontateknologiaa...NSN ei enää kauppaa Monitoring Center –valvontajärjestelmää, sillä yhtiö myi sen eteenpäin viime vuonna." (Taloussanomat 4.5.2010: "Nokia Siemens pahoitteli Iran-kauppoja"). NSN painottaa, että vastuu laitteen käytöstä on viime kädessä aina asiakkaalla. Se on mielestäni jälleen yksi moraalisesti arveluttava ja naiivi lause tässä nimenomaisessa tilanteessa.

Kivisen Naantalissa antama haastattelu kertoi miehestä, joka on kärsinyt tilanteesta kovin. Siksikin on vaikea ymmärtää, että hän vielä selitteli systeemin teknistä toimivuutta esim. sillä, että 3G-verkkoa ei Iranissa ole ja systeemi ei toimisi väitetyn kaltaisessa valvonnassa. Siihen on maallikon vaikea ottaa kantaa. Mutta faktoja ovat: Iran teki kaupat 3G-verkon rakentamisesta pari kuukautta ennen kuin NSN myi järjestelmänsä maahan. Iranin hallitus valvoo aktiivisesti journalisteja ja opposition kannattajia. Eräs ystäväni aikoinaan argumentoi, että ko. systeemihän on käytössä kaikkialla viranomaisten vaatimuksesta EU-säädösten perusteella: "myös Soneran kellareissa". Sen urkinta-tarinan me kaikki tunnemme ja siksikin on outoa seurata aiheeseen liittyvää puolustelua tapauksessa, jossa vastaava urkinta voi johtaa ihmisten teloituksiin.

Omalta osaltani tämä aihe on loppuunkäsitelty.


NSN & Iran, case closed

Eilisen blogimerkinnän kirjoituksen jälkeen huomasin itsekin tehneeni taustatyön vielä vähän lomatunnelmissa. Ja lomatunnelmissa olin ohittanut todella merkittävän aiheeseen liittyvän uutisen.

Lainaten Taloussanomien juttua aiheesta kesäkuulta, "Nokia Siemens Networksin markkinoinnista ja yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Barry French sanoo, että yhtiön olisi pitänyt ymmärtää Iranin tilanne paremmin myydessään sille matkapuhelinverkkojen valvontateknologiaa...NSN ei enää kauppaa Monitoring Center –valvontajärjestelmää, sillä yhtiö myi sen eteenpäin viime vuonna." (Taloussanomat 4.5.2010: "Nokia Siemens pahoitteli Iran-kauppoja"). NSN painottaa, että vastuu laitteen käytöstä on viime kädessä aina asiakkaalla. Se on mielestäni jälleen yksi moraalisesti arveluttava ja naiivi lause tässä nimenomaisessa tilanteessa.

Kivisen Naantalissa antama haastattelu kertoi miehestä, joka on kärsinyt tilanteesta kovin. Siksikin on vaikea ymmärtää, että hän vielä selitteli systeemin teknistä toimivuutta esim. sillä, että 3G-verkkoa ei Iranissa ole ja systeemi ei toimisi väitetyn kaltaisessa valvonnassa. Siihen on maallikon vaikea ottaa kantaa. Mutta faktoja ovat: Iran teki kaupat 3G-verkon rakentamisesta pari kuukautta ennen kuin NSN myi järjestelmänsä maahan. Iranin hallitus valvoo aktiivisesti journalisteja ja opposition kannattajia. Eräs ystäväni aikoinaan perusteli tilannetta, että ko. systeemihän on käytössä kaikkialla viranomaisten vaatimuksesta: "myös Soneran kellareissa ja on lainsäätäjien asia, miten järjestelmää käytetään." Sen urkinta-tarinan me kaikki tunnemme ja sitä suomalaista moraalista kontekstia vasten on outoa seurata argumentointia näiden kauppojen puolesta, jossa seuraukset ovat paljon vakavammat. Urkittavien osalta.

Tästä eteenpäin voisi meilläkin keskittyä äänekkäämmin vahingontorjuntaan eli ihmisoikeuksien aktiiviseen edistämiseen Iranissa. Esimerkiksi tämän 18-vuotiaan iranilaispojan puolesta, joka on tuomittu syyttömänä kuolemaan homoseksuaalisuuden takia. Guardian.co.uk (8.8.2010): "Iran set to execute 18-year-old on false charge of sodomy"

NSN ja valvontalaitteisto - mihin tässä nyt uskoa...

YLEn uusi toimitusjohtaja Lauri Kivinen kommentoi jälleen entisen työnantajansa Iran-kauppoja Harri Saukkomaan haastattelussa Media&Message -tapahtumassa eilen torstaina. Kivinen suoriutui hyvin, hän oli uskottava ja aidosti pahoillaan kohusta. Hän myös toi selvästi esiin faktan, että kyseinen operaatio tuli Nokialle Siemensin kautta. Kiusallinen ja hankala tilanne, jossa tuntuvat tosiasiat olevan hakusessa aika ajoin.

Kivinen sanoi, että valvontalaitteistoa ei voida aktivoida Iranissa, koska siellä ei ole 3G-verkkoa. Iranin hallitus teki helmikuussa 2009 kaupat Etisalat -nimisen operaattorin kanssa, jonka tarkoituksena oli tuoda 3G-palvelut maahan vielä saman vuoden kuluesssa. Etisalat toimii yhteistyössä Iranin valtion omistaman Tameem Telecomin kanssa (a unit of the Iranian Social Security Organisation). Iranin valtio omistaa 49% yhteisyrityksestä ja saa noin 24% liikevoitosta.

Iran on houkutteleva maa mobiilioperaattoreille. 70 miljoonasta iranilaisesta noin 70% on alle 30-vuotiaita ja mobiilipenetraatio on noin 60% luokkaa. Paremmat kommunikointimahdollisuudet toki edistävät demokratiaa ja kuten Kivinenkin totesi, Iranin valtion kanssa toimiminen on haastavaa: myös NSN joutuu varomaan lausuntojaan huolehtiakseen maassa työskentelevien ihmisten turvallisuudesta. Mutta. Jokainen tämäntyyppinen kauppa Iranin hallituksen kanssa ajaa kuitenkin Iranin hallituksen asiaa. NSN puolestaan saa kaupoista bisnestä. Ja muutama toimittaja joutuu varomaan entistä enemmän kiinnijäämistä. Ja muutama toimittaja enemmän joutuu Evinin vankilaan. Ja muutama opposition edustaja päätyy ehkä teloitettavaksi. Koska Iranin hallitus valvoo, seuraa ja ottaa kiinni. Ja kehittää jatkuvasti uusia menetelmiä tähän.

Oudolta tuntuu lausunto, että valvontasysteemejä ei voisi Iranin verkossa aktivoida. Ei ehkä juuri kauppojen aikaan keväällä 2009, mutta teknologinen kehitys maassa etenee monilta osin jopa vauhdikkaammin kuin länsimaissa. Onhan se nyt ollut odotettavissa, että 3G tulee ja pian.

Täältä lisää aiheesta:
The Nationat: "Etisalat to offer 3G services in Iran"
Kivisen haastattelu Media&Messagessa

Jafar Panahin terveiset Cannesiin: "Warm greetings from my narrow and dark cell in Evin prison"

Media_httpwwwgoogleco_mzfrt

Elokuvaohjaaja Jafar Panahi pidätettiin perheineen maaliskuun alussa ja häntä syytetään Iranin johtajia vastustavan elokuvan teosta. Panahi itse kiistää syytteet, eikä vankilasta lähettämänsä kirjeen mukaan suostu allekirjoittamaan tekaistua tunnustusta.

Jafar Panahi joutui jättämään parhaillaan käynnissä olevat Cannesin elokuvajuhlat väliin pidätyksensä takia. Hänet oli kutsuttu kilpailun juryyn valitsemaan pääpalkinnon eli Kultaisen palmun saajaa.

Lue koko juttu:
http://www.google.com/hostednews/afp/article/ALeqM5jpHYAfyZudZB74BvWLQm7RzlLZGw

Ydinvarustelu dominoi uutisointia Iranista ja peittää alleen muita vakavia aiheita

Näin minulle havainnoi Suomessa asuva Iranin kurdi Majid, joka seuraa aktiivisesti entisen kotimaansa asioita. Juttelimme Iranin tilanteesta Varjan Lauran kutsumana, joka kirjoittaa aiheesta Amnestyn lehteen.

Verkossa uutisointia toki riittää, mutta television pääuutislähetyksiin tai sanomalehtiin päätyvät usein politiikkaa ja ydinvarustelua käsittelevät aiheet. Harvemmin teloitukset tai ihmisoikeusloukkaukset, joita tapahtuu taajaan. Joidenkin tietojen mukaan Iranissa olisi teloitettu vuonna 2009 jopa 350 ihmistä, tänäkin vuonna jo yli 60. Teloitettujen joukossa on myös alaikäisiä. Tuomiot tulevat usein ns. mojareb-rikoksista eli rikoksista islamia vastaan. Myös erilaiset syytteet valtiota vastaan ovat yleisiä.

Muun muassa äitienpäivänä 9.5. hirtettiin viisi kurdiaktivistia Evinin vankilassa Teheranissa. Neljä miestä ja nainen, jota tiettävästi kidutettiin väärän tunnustuksen saamiseksi. Majidin mukaan kuolemaantuomitut  naiset usein raiskataan ennen teloitusta, sillä islamin mukaan neitsyitä ei saa tappaa.

Majid kertoi myös, että naisten asemaa on jälleen viime viikkoina heikennetty lainsäädännön voimin. Naisille on rakennettava julkisiin tiloihin, kuten pankkeihin ja puistoihin, omat alueensa. Pukeutumissääntöjä on tiukennettu ja kaikki kuviolliset tai värikkäät vaatteet on kielletty.

Journalistien tilanne on yhä kurja. Newsweekin toimittaja Maziar Bahari pidätettiin Iranissa viime vuonna ja vapautettiin 118 päivän vankeuden jälkeen. Vapautuksen jälkeen hän poistui maasta ja nyt hänelle on tuomittu 13 vuotta vankeutta sekä 74 raipaniskua.

Teheranissa järjestettiin muuten taas laiton konsertti, jonka seurauksena pidätettiin 80 nuorta "sopimattomassa vaatetuksessa ja epänormaaleissa olosuhteissa". Iranin lain mukaan miehet ja naiset eivät saa tanssia yhdessä tai koskettaa toisiaan julkisilla paikoilla.

Ydinvarustelusta sietääkin olla huolissaan. Mutta miten tarttua näihin muihin ongelmiin? Majidin kanssa totesimme, että asioita voi muuttaa vain uutisoimalla monipuolisesti Iranin tilanteesta ja kiinnittämällä aktiivisesti huomiota ihmisoikeuksiin sekä todella omituiseen ja järjettömään hallintoon. Ehkäpä se synnyttäisi riittävää kansainvälistä painetta myös tavallisten iranilaisten sananvapauden, demokratian ja ihan vaan normaalin elämän puolesta...

Uutisia:

BBC: "Iran 'allows Clotilde Reiss to leave for France'"

Guardian.co.uk: "Kurds to protest over Iran executions"

Iranin tyttöjen jalkapallomaajoukkue joutuu jättämään Nuorten Olympialaiset väliin. Harmi.

Media_httpimagestheaf_iacgd

Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA on päättänyt, että Iranin tyttöjen jalkapallomaajoukkue ei saa osallistua ensi kesänä Singaporessa järjestettäviin Nuorten Olympialaisiin. Iranin Olympiakomitea on kieltänyt tyttöjä pelaamasta ilman huiveja, mikä taas on FIFAn mukaan lajin sääntöjen vastaista. FIFA ylläpitää jalkapallon kansainvälistä sääntökirjaa, jonka mukaan “Pakollisessa perusvarustuksessa ei saa olla mitään poliittista, uskonnollista tai henkilökohtaista viestiä.”

Vancouverin Olympialaisissa iranilainen Marjan Kalhor laski huivi kypärän alla alppilajeissa. Se oli iranilaisille naisurheilijoille merkittävä rajapyykki, sillä konservatiivinen hallinto on aiemmin kieltänyt naisia osallistumasta kisoihin. Kesäkisoissa puolestaan on Bahrainin edustaja juossut pikamatkoja Niken suunnittelema huivi päässä.

Iranin valtion pukeutumissäännöt sotivat oikeudentajua ja ihmisarvoa vastaan, mutta toisaalta kisat olisivat olleet näille nuorille mitä mainioin tilaisuus päästä ihmettelemään kansainvälistä tunnelmaa. Näkemään ja kokemaan maailmaa sulkeutuneen Iranin ulkopuolella.

FIFAn tulkinta säännöstä juuri tässä tapauksessa on mielestäni harvinaisen tiukka ja voidaan toki nähdä myös kannanottona Iranin Olympiakomitean usein järjettömiä vaatimuksia vastaan. Tuntuu vaan kovin kurjalta, että tytöt joutuvat tällaisen politiikan välikappaleeksi ja Iranin konservatiivit saavat lisää tulta alleen. Miten iranilaista naisurheilua ja ihmisoikeuksia voisi viedä rakentavammin eteenpäin?

Leffa muusikoiden elämästä Teheranissa: No One Knows About Persian Cats

Nooneknownsabout

Tässä yksi tämän kevään kiinnostavimmista iranilaisista elokuvista, ainakin arvostelujen ja trailereiden perusteella. Vuonna 2009 valmistunut leffa "No One Knows About Persian Cats"  on palkittu muun muassa viime vuonna Cannesissa. Lontoossa elokuva sai ensi-iltansa nyt maaliskuussa. Toivottavasti tämä tulee nähtäville myös meille Suomeen!

Bahman Ghobadin ohjaama elokuva on kuvattu salaa Teheranissa vain 17 päivän aikana. Dokumenttia ja draamaa sekoittava tarina kertoo kahden nuoren muusikon Ashkan Koshanzadin ja Negar Sheghahin unelmasta päästä keikkailemaan Eurooppaan ja USAan. Elokuva vie katsojan laittomiin, kirjaimellisesti maan alla sijaitseviin treenikämppiin ja studioihin. Esimerkiksi yksi hevibändi soittaa lehmien keskellä navetassa kaupungin ulkopuolella.

No One Knows About Persian Cats kertoo myös Iranissa käynnissä olevasta protestiliikkeestä sekä nuoren sukupolven palosta vapaaseen itseilmaisuun. Leffa kuvaa niin ikään Iranin viranomaisten loputonta byrokratiaa lupien saamiseksi sekä kiinnittää huomiota naislaulajien tukalaan asemaan: naisartistit kun eivät saa esiintyä yksin.

Eräässä arvostelussa elokuvaa kritisoidaan siitä, että musiikki on yksinkertaisesti huonoa. Toisissa arvosteluissa sitä sen sijaan kehutaan ja pointtina nähdään nimenomaan kamppailu vapauden ja luovuuden puolesta. Ainakin trailerin perusteella musiikki vaikuttaa ihan hyvältä, mutta ennenkaikkea leffan tunnelma positiiviselta ja raikkaalta.

Vielä mielenkiintoinen huomio takavasemmalta:
Yksi leffan käsikirjoittajista on iranilais-amerikkalainen toimittaja Roxana Saberi, joka vangittiin tammikuussa 2009 vakoilusta Yhdysvaltojen hyväksi. Kahdeksan vuoden ehdoton vankeusrangaistus lieveni sittemmin kahden vuoden ehdolliseksi vankeudeksi ja Saberi pääsi vankilasta viime toukokuussa. Vankilassa ollessaan hän oli nälkälakossa ja mm. Amnesty sekä Human Rights Watch seurasivat tilannetta tiiviisti. Häntä painostettiin jopa kuolemantuomion uhalla tunnustamaan vakoilu, johon hän ei omien sanojensa mukaan ole syyllinen.


Linkkejä:
OnHallowGround: "Review: No One Knows About Persian Cats"
Guardian.co.uk: "Banned but not on the run at the London film festival"
Leffa Brightwide-palvelussa

Austin Heap: how I helped Iran's citizens to beat the censor

Tässäpä kiinnostava Guardianin juttu kalifornialaisesta koodarista, joka kehitti softan iranilaisille sensuurin kiertämiseksi. Softan avulla iranilaiset saivat maasta ulos tietoa turvallisesti mm. protestien aikana.

If you imagined a computer hacker with the know-how to topple governments, you might well picture someone who looks a lot like Austin Heap. He's a 26-year-old programmer from San Francisco with long wavy hair, wearing jeans, T-shirt and aviator sunglasses the morning we meet. He is also the creator of a piece of software called Haystack, which was a key technology used by Iranians to disseminate information outside the country in the protests that followed the disputed election result in June 2009, when President Mahmoud Ahmadinejad unconvincingly triumphed against three challengers.

The Iranian government already filtered its citizens' email and Skype conversations, but in the aftermath of the election, such censorship was increased in an attempt to identify dissidents who were using the web to organise and communicate with each other and with the outside world.

A tech wunderkind originally from Ohio, Heap developed Haystack to open up social networking sites such as Twitter and Facebook, giving voices on the streets a platform, and people in the west a window into a closed-down state. He's now the executive director of the Censorship Research Centre in San Francisco, a non-profit organisation founded with his colleague Daniel Colascione to provide anti-censorship education, outreach, and technology for free to those who need it most.

What is Haystack and how does it work?

Haystack is a piece of software that someone in Iran runs on his or her computer. It does two things: first, it encrypts all of the data; second it hides that data inside normal traffic so it looks like you're visiting innocuous sites. Daniel and I developed Haystack by looking at how the regime was using technology to filter the internet, and figured out the best strategy to get around it.

Why did you decide to take on the regime?

I remember the day of the election, sitting around watching Twitter, watching what was going on, reading the election results and thinking, that looks weird. Then I realised that the internet censorship had stepped up more than normal. I thought, hey, I can set up a few proxies and help a few people out. While I'm at it, why not post instructions online so other people could use their computers to get around the government filtering.

Imagine what you can do if you can watch someone's internet connection: you can watch them log into GMail, you can watch them log into Facebook, you can see who they're talking to, you can intercept messages. That's why the encryption part of Haystack was really important. It had to start on the user's side, on their computers. Then it makes its way through the government filters.

Were you politically motivated?

No. I just remember sitting there watching the election results thinking, why are they violently reacting to people who were voting? It's not like they were just jailing people; they were killing people in the streets – people who had a different opinion, people who wanted to share their stories and voice what they thought was right. It shocked me that someone would retaliate in such an inhumane way, and for someone to use the internet as a tool of oppression, as a tool to stop dialogue.

I gather that according to US law, it was illegal to export Haystack to Iran, simply because it would flout Iranian laws – but it did virally make its way onto Iranian computers…

I'll never forget the first person who got a copy of Haystack and sent me a screenshot of Twitter. All of a sudden, the internet was open again. Haystack also allowed people to make Skype calls back to their families securely. It allowed people to send GMail without worrying that someone would try to steal their password or monitor their communication. It gave them a layer of protection that allowed the random person to be a citizen journalist and to do so without the risk of persecution, jail or torture.

Is there content that shouldn't be spread around the web?

The internet is used for anything from drug trafficking to human trafficking. That's completely wrong. But when you decide that you're going to support an open internet, you have to open all of it. You can't go down this slippery slope of saying what's right and what's wrong. Who is this panel of people who's going to say this is OK, this is not OK? Outside the obvious things that are human rights violations, free speech is free speech.

Isn't that a very American point of view?

I don't think [Haystack] has anything to do with American ideology. I think that if you look at what the UN has listed as basic human rights, one of those is the ability to freely and openly communicate. No one should ever have to stop and say, "Can I be this? Can I think this? Can I say this?" It's what we as people deserve.

Who are your greatest critics?

I don't even know where to start. I have a whole fan club of people who hate me. There's clearly been opposition by the Iranian government. They recently passed a law that makes it illegal to use software or proxies that evade the censorship that they've imposed. They're detractor number one.

In my day-to-day life I meet people who don't support what I do. One of the most shocking examples was when someone came up to me and said, "Don't you get that Ahmadinejad is our Obama?" That took me back.

After Google announced it was leaving China, the Chinese government said that US-originated systems that opened up the governmental web blockades – such as Haystack - were acts of terrorism. Are you a terrorist?

It's interesting. There are a lot of things that they [China] do and pursue, a lot of laws that I don't feel anyone should observe. They have a long history of jailing dissidents and people who republish old cartoons. They pick and choose how to enforce laws and they come up with laws that frankly I would consider an act of terrorism of mankind. Maybe we should agree that we're both the same kind of threat, but to one another.

Hilary Clinton made a speech recently that outlined the US State Department's policy on web freedom. She argued that there was no place for censorship. What's the relationship now between the US government and Haystack?

I don't like the view that Haystack is a puppet of the US State Department, but I'm happy to see that the State Department is standing up for a free and open web. They have a long history of protecting human rights around the world and documenting abuses. This is the next step. We live in such an interconnected world. Policy makers, organisations that draft and enforce these policies need to catch up. And they are.

What's next for Austin Heap and for Haystack?

There are a lot of places around the world that are either severely censored now that could use people like me and tools such as Haystack, and they need to be addressed. That includes everywhere from Australia, which is currently dipping its toes in the censorship pool, to Egypt where there are more bloggers jailed than journalists: this is a global problem.

The way Haystack was developed was that we looked at how Iran specifically does its filtering and we came up with a method around it. If you look at what China does with their filtering, they use wildly different technology and have spent millions, hundreds of millions on their censorship. They're probably the best censors in the world. We hope to run down the list. Take on each country that has decided that it's going to try to use the internet against people.

http://www.guardian.co.uk/technology/2010/mar/21/austin-heap-haystack-iran

Hyvää uutta vuotta 1389!

Persialaisen ajanlaskun mukaan Iranissa vaihtuu nyt vuosi 1389. Tästä käynnistyy myös vuoden tärkein juhla- ja lomakausi, jota kutsutaan nimellä nowruz (tai newroz). Vanhasta zarahustralaisesta perinteestä kumpuava juhla on merkkinä kevään alkamisesta.

Iran on "perinteen" mukaisesti vapauttanut toisinajattelijoita ja opposition jäseniä uudenvuoden kunniaksi - ainakin tilapäisesti.

Presidentti Barack Obama viesti uudenvuoden tervehdyksessään, että USA haluaa enemmän oikeutta ja vähemmän nettisensuuria iranilaisille siitäkin huolimatta, että Iranin valtio on päättänyt eristäytyä ja katkaista dialogin muuhun maailmaan.

BBC: "Obama renews Iran dialogue offer in Nowruz greeting"

Oheisessa Al Jazeeran uudenvuoden juhlintaan liittyvässä jutussa myös kritisoidaan USAn lähestymistapaa Iraniin. Monet pelkäävät, että keskittyminen ydinvarusteluun liittyviin asioihin ei edistä Iranin asioita, vaan saattaa jopa vahvistaa nykyisen hallinnon asemaa.

Ajatuksia kuluneesta uutisviikosta... NSN: ota mallia Googlesta!

Menneellä viikolla Iran on ollut yhtenään uutisoinnin kohteena.

Motiiveja on monia

Viikko sitten sunnuntaina New York Times kertoi, että Obaman hallinto vapauttaa teknologia-yritykset myymään verkkoviestintään liittyviä palveluita Iraniin, Kuubaan ja Sudaniin. Tällä halutaan edistää sananvapautta sekä vapaata tiedonvälitystä tarkoin kontrolloiduissa ja suljetuissa yhteiskunnissa. Toimilla haluttaneen edistää myös länsimaille hankalien valtaapitävien, kuten Ahmadinejadin kukistamista. Samalla Obaman hallinto suunnittelee uusia talouspakotteita Iranille, jotta se lopettaisi ydinvarustelun.

Myös Suomessa vientilupia Iraniin rajoitetaan ydinohjelman takia, mutta luonnollisesti NSN ei kuulu rajoitusten piiriin. Tässä kohtaa kaksi tapaa "edistää" iranilaisten kommunikointia törmäävät: NSN myi Iranin valtiolle valvontaa tukevaa teknologiaa, kun Obama haluaa tukea vapaata tiedonvälitystä edistävää teknologiaa.

Helsingin Sanomien toimittaja Katri Kallionpää analysoi kolumnissaan NSN-kauppoja ("Oikein vain väärin Nokia Siemens" 13.3.) ja toteaa, että Lauri Kiviseltä on ihan oikeutettua kysyä "Oliko oikein, että NSN myi Iraniin valvontakeskuksen, jota voidaan käyttää mm. toisinajattelijoiden puheluiden kuunteluun?" Kallionpään loppukaneettiin on helppo yhtyä: "moraalinen ongelma jää laitevalmistajille itselleen - ja tuomarin rooli tavallisille kansalaisille".

Viikkoa täällä Suomessa väritti Iranin vastarintaliikkeen johtajan Maryam Rajavin vierailu Helsingissä. Rajavi otti voimakkaasti kantaa Nokia Siemens Networksin kauppoihin vaatien yhtiölle sanktioita. Hän ei ole kuitenkaan luopunut omasta nokialaisestaan, vaikka esim. Iranissa kaupat johtivat laajoihin kuluttajaboikotteihin. Asiaa toki kysyttiin ja Maryam tunnusti olevansa tässä suhteessa liian mukavuudenhaluinen...Kukapa häntä voisi soimata, sillä laiskuus ja mukavuudenhalu ohjaavat herkästi meitä hyvään tottuneita, täällä Suomessa lisäksi Nokian vahva asema lähes kansallisena instituutiona.

HS uutisoi näkyvästi myös, kuinka iranilainen rauhannobelisti Shirin Ebadi vaatii niin ikään NSN:lle rangaistusta. Toisin kuin maannaisensa Rajavi, hän on kuitenkin laajoja talouspakotteita vastaan, sillä ne kurjistaisivat vain normaalien ihmisten asemaa ja lisäisivät länsivastaisuutta. Jännä yhteensattuma itse uutisoinnissa on, että asia nostettiin framille Sanomien taholta juuri nyt, kun Kivisen YLE-nimitykseen liittyvä kriittinen keskustelu käy vielä jälkilämmöllä, YLE-keskustelu muuten erittäinkin kuumana. Silkkaa sattumaa? Mm. YLE uutisoi Ebadin vaatimuksista jo 15.2., ennen Kivisen nimittämistä.

Huivi vai ei?

Maryam Rajavin vierailu herätti pohtimaan naisia, islamia ja oikeuksia myös siitä näkökulmasta, miten iranilaiset naiset itse julkisuudessa esiintyvät. Useat Iranissa toimivat naisaktivistit pitävät pukeutumissääntöjä yhtenä näkyvimmistä sorron symboleista ja mielenilmaukseksi riittää ranteen näyttäminen tai huivista luopuminen. Maryamin edustaman vastarintaliikkeen taustalla vaikuttavan PMOI-nimisen järjestön ideologia on vahvasti uskonnollinen ja huivi pysyy hänellä sekä hänen lähipiirillään tiukasti päässä. Tämä havaintona muun muassa uutiskuvista Helsingistä. Nobelisti Ebadi sen sijaan ei pukeutumissäännöistä piittaa. Iranissa olessani eräs nainen kiteytti asian, kuten suurin osa meistä: uskonharjoittaminen on jokaisen henkilökohtainen asia. Iranissa pukeutumissäännöt eivät toteuta islamia, vaan valtion syrjintää. Valinnanvapautta voi toteuttaa vain Iranin ulkopuolella.

Näyttää myös vahvasti, että Iranin opposition rivit eivät ole yhtenäiset, vaikka Maryam Rajavin edustama NCRI niin haluaa viestiä. Sukupolvet ja  toimintamallit eivät kohtaa: iranilaiset opiskelijat ja aktivistit eivät koe militaristisen taustan omaavaa vastarintaliikettä omakseen ja he eivät halua identifioitua liikkeeseen, joka on toiminut vahvasti mm. Saddam Husseinin tukena. Pääosin nuorista koostuva, nettiä luovasti hyödyntävä vihreä liike edustaa uutta sukupolvea, jonka motiivit kumpuavat hyvin erilaisesta elämänpiiristä ja ajattelusta kuin NCRI:n. Tämä mielikuva on osin omaa tulkintaani: asiaa ei juuri käsitelty esim. Rajavin vierailun yhteydessä, mikä oli hieman häiritsevää. Olisin toivonut kriittisempää ja monipuolisempaa käsittelyä Iranin oppositiosta kaikilta vierailua uutisoineilta tahoilta, kuten Hesarilta, Neloselta ja YLEltä. Päämäärä eri liikkeillä Iranissa ja sen ulkopuolella on toki sama eli vapaa ja demokraattinen maa, jossa uskonto ja valtio on erotettava toisistaan.

Go Google!

Viime viikon kantavaksi teemaksi on noussut internet jokaisen ihmisen perusoikeutena. Mm. BBC on tehnyt aiheesta laajan selvityksen ja esim. Hillary Clinton on puhunut vapaan netin puolesta. Internet ihmisoikeutena on erittäin merkittävä kannanotto, johon ei oikein meillä edes osata kiinnittää huomiota, niin itsestäänselvästä asiasta on kyse.

Ja siitä Nokiasta...olen edelleen sitä mieltä, että tänä päivänä eettiset valinnat ovat olennainen osa yrityksen brändiä. Ympäristöasiat ovat strategioissa näkyvästi esillä, mutta myös ihmisoikeudet ja niihin suhtautuminen leimaavat yhtiöitä yhä voimakkaammin. Niitä voi käyttää liiketoiminnassa hyväksi tai niistä voi olla piittaamatta - mikä saattaa johtaa imago-ongelmiin ja kuluttajaboikotteihin. Google on isoista länsimaisista yrityksistä ottanut näkyvän askeleen Iranin ihmisoikeuksien puolesta Ahmadinejadin hallituksen toimia vastaan palkitsemalla iranilaisia aktivisteja. Toivottavasti muut, kuten NSN, tajuavat seurata perässä.

Kaikki nämä viime viikolla uutisoidut teemat kietoutuvat toisiinsa ja Iran on tällä hetkellä mittari moneen.


Lukemista:
Google: "Recognizing courage, securing online freedom"
"Iranian women’s rights activists win first Reporters Without Borders netizen prize with support from Google"
NYT: "U.S. Hopes Exports Will Help Open Closed Societies"
Tietokone: "Verkkopalveluilla viedään vapautta diktatuureihin"
It-viikko: "Internet on ihmisoikeus"
HS: "Vastarintaliike: Iranin toisinajattelijoita jahdataan Nokia verkkoyhtiön laitteilla"
YLE: "Rauhannobelisti vaatii pakotteita Nokia-Siemensiä vastaan" (15.2.)
HS: "Rauhannobelisti vaatii Nokialle rangaistusta Iran-kaupoista " (8.3.)
CNN: "Iran arrests 30 accused of U.S.-backed cyber war"